Tänään tiesin sen tulevan lujaa ja kohisten
tää tunne kun tuntuu sille ettei oo enää kellekkään tärkee oon vaan tässä ja möllötän ja ootan että ees joku huomais.
Kattokaas ku sairastan tätä outoa sairausta nimeltä masennus joka mulla ilmenee yht äkkisenä touhuamisena, johon menee kaikki voimat ja sit pläh tulee se olo että kaikki on menetetty ja kaikki on vaan valunu läpi käsien. En tiedä miten elää tasapainoisesti toisaalta ois kiva lähtee tonne baareilee toisaalta ei kiinnostas yhtään. Kaipaan vaan jonkun kainaloon nukkuu... alla postaus yhdestä kouluaamusta kun näytin ihan ok:lle