Monroe's: 2009

Kertoisinko avoimesti elämästäni?
Kyllä olen kokenut elämässäni helvettiä koulukiusaamista liki kymmenen vuotta pahoinpitelyä, ja vaikka mitä alkoholin ja lääkkeiden väärinkäyttöä tuskan hiljentämistä ja pään sekaisin saamiseksi. Miksikö no siksi että kukaan ei kuullut tuskaani tai avunhuutoani kaiken sen keskellä yritin elää ja tukahduttaa kivun säryn ja jatkuvan masennus aaltoilun, olen vuosia taistellut tätä kaikkea vastaan etsimättä lopullista syytä ehkä syy on että etsin niin paljon itseäni ja yritin vaan jotenkin kieltää sen että olen homoseksuaali yritin ratkaista ongelmat sillä että olin pakosti suhteessa naisen kanssa suhteessa jossa mikään ei tuntunut miltään päätin sit lopettaa sen juuri siksi koska tajusin vain satuttavani toista ihmistä. Yritin ratkaista ongelmani viiltelyllä ja alkoholilla mutta vuonna 2007 sit tuli pysähdys minulta kysyttiin ratkaisevat sanat voinko hyvin ja onko kaikki ok, silloin padot murtuiva ja pystyin sanomaan sanat ei mikään ei ole hyvin. Silloin ensimmäisen kerran joku huomasi tilanteeni ja auttoi minut elämässä yhden pätkän eteenpäin siitä sit alkoi psykiatrian polilla säännölliset terapiat ja keskustelut lääkkeiden saamiseksi tätä rulianssia kestivuoden jossa oulussa tehdyissä tutkimuksissa minulla todettiin lievä Adhd ja persoonallisuus häiriö lievä sellainen. Mutta ei unohdeta mainita muutama itsemurha yritys lääkkeillä joiden seurauksena jouduin sairaalaan, aijemmin olen yrittänyt itsaria noin kymmenen kertaa mutta en joutunut sairaalaan. Viiltelyistä muistona on arvet ne ovat kuin päiväkirja tai muistio ikuisesti keholla huomauttamassa että minulla on mennyt huonosti mutta pystyn parempaankin, pystyn elämään täysillä ja olemaan oma itseni minun ei tarvitse tuhota itseäni vain saadakseni huudettua tuska ulos koska tuskan pystyn purkamaan kirjoittamalla tai puhumalla läheisille. Rankinta tämä on varmaan ollut äidilleni ja isälleni ne eivät sano sitä mutta tiedän että niitä satuttaa elämäni valinnat jokainen hetki kun he joutuvat miettimään miten mulla menee. Nyt voin todeta vuosi siitä eteempäin että elämäni kulkee oikeaa rataa mutta silti ihmisiin luottaminen on jäänyt enkä voi hyvin luoda ihmisuhteita koska luulen kokoajan että toinen haluaa satuttaa minua ja lähteä elämästäni, olen tavannu ja saanut seurustella ihanien ihmisten kanssa ollut kihloissa ihanan miehen kanssa mutta se suhde päättyi siihen kun toiseen ei voinut luottaa ja rakkaus kuoli , nyt tapasin ihanan miehen puhutaan hänestä nimellä kimpura. Hän avasi sydämmeni ja silmäni nyt olen taas valmis elämään täysillä rakastamaan. liitän tähän linkin kappaleeseen mitä kuunnelessa itken kyyneleitä ja tunnen itseni vain vahvemmaksi
http://www.youtube.com/watch?v=F7mdiQK-Xgw